Olen aiemmin kirjoittanut Jiposta. Sen merkitystä suomalaisen keski-ikäisen miehen kasvattajana ja maailmankuvan muokkaajana ei kannata aliarvoida. Onhan siinä mukana myös aikamoinen MacGyver-efekti, kun mukana oli niitä koottavia laitteita. Lisäksi suomalaiset ovat jonkinlaista insinöörikansaa.
Jipon laitteet tuli revittyä irti muoveistaan luultavasti alle kolmen sekunnin silloin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kun asetuin asumaan viime syksynä Helsingin kirjamessujen sarjakuvaosastolle, yksi löytoni oli tietysti se Jippo-pino, joka oli jäänyt muoviin.
Kyseessä on numero 4/1978 eli aika vanhaa kamaa. Mukana on Taikajippo nro. 3 joka on satumainen rahantekokone. Muistan kyllä että ostin aikoinaan kyseisen lehden ja kokosin koneen. Jipon erityispiirre oli se, että samalla kun mukana tuleva laite oli addiktoiva, toi se mukanaan joko onnistumisen elämyksen tai pettymyksen. Mekaaninen pettymys oli turhauttavin – jos ei laitetta saanut toimimaan.
Muistan kyllä että rahantekokone aiheutti minussa ensin pettymyksen: se ei tehnyt oikeasti rahaa! Olisin voinut ostaa lisää Jippoja tekemälläni rahalla. Suunnitelma ei toteutunut. Jippo oli omana aikanaan (numeron 4/78 hinta on 6,95 markkaa) aika kallis lehti. Lisärahoitus olisi ollut tarpeen.
Toivuttuani kuitenkin huomasin, että koko juttu on aika vitsikäs.
Tämä lehti jää hyllyyni avaamattomana. Lehti on muovin sisällä aika jämäkästi eli hieman mutkalla ja niitit ovat ruostuneet.
Jipossa on taikaa! (slogan kannesta)